perjantai 30. marraskuuta 2012

Artek





Sukupolvelta toiselle. Näistä hyllyistä itse aikoinaan valitsin Katto Kassisen, Peppi Pitkätossun tai Maija Poppasen..useimmiten kuitenkin Kardemumman kaupungissa, jonka kiikutin ensimmäiselle, joka malttoi istahtaa ja lukea luvun tai pari innokkaalle kuuntelijalle.

Nyt nämä samat omassa olohuoneessa, se tuntuu jotenkin hienolta, että jotkut asiat todella toimivat näin. Tässäkin yksi syy, luulen, rakkauteeni hyvää suunnittelua ja muotoilua kohtaan!

Näin, tai sittenkin näin..





Nämät teippailut on siitäkin niin mainioita, että niitä voi omien fiiliksien mukaan  vähän väliä muokkailla uuteen uskoon. Ja tämän rouvan tuntien, niitäkin fiiliksiä toisinaan tulee.

Teippailtavana kanelikaupan ihanuuksia ja stillebenin posteri danskanmaalta muistona!


torstai 29. marraskuuta 2012

Vähän valoa





Mutta tosissaankin Vähän. Ihana kuulaus kuitenkin pitkästä aikaa. Jotenkin tää marraskuun sävymaailma sopii mulle loistavasti. Harmaa, ruskea, hiekka, valkoinen ja ripaus vihreää.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Partyt




                         


Parhaat partyt on sellaiset, joiden jälkeen murusia ja muuta pientä löytyy  pöydän lisäksi jok' ikisen huonekalun alta. Virkistävän viikonlopun resepti ; läheisiä, aikaa, avattuja unelmia ja nam nam naposteltavaa.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Rymsteeraus


                               

Tällä termillä meidänkin taloudessa mies lempeästi nimittää ilmiötä, jota tapahtuu täällä kaiken aikaa. Pienet esineet ja toisinaan suuremmatkin vaihtavat paikkaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Sisustaminen on parhaimmillaan juuri sitä, että onnistuu luomaan yhä uusia kokonaisuuksia, joissa oma silmä lepää. Ja vakavaa puuhaahan se ei tietenkään ole, kuinka joku sellainen, josta käytetään sanaa rymsteeraus, voisikaan olla..

Siinä missä toinen tarttuu kirjaan, kutimeen tai kävelysauvoihin, minä nappaan kainaloon maljakon,purnukan ja kynttiläjalan ja alan luovaksi.


Ja valkoinen, siitä voisin kirjoittaa vaikka pienen kirjasen. Valkoisen käyttäminen ei suinkaan ole mielikuvituksen puutetta, niin kuin joskus kuulee sanottavan. Mikäpä väri antaisi niin paljon tilaa luovuudelle kuin valkoinen ja sen loputtomat eri sävyt?



maanantai 19. marraskuuta 2012

Vähitellen



Vähitellen maljakko alkaa täyttyä joulukoristeista. Joka vuosi sinne  sekaan ilmestyy jotakin pientä uutta odottamaan joulua.



Aika


Se on jännittävä juttu, kun elämään tulee uusia asioita, jotka vievät päivästä useamman tunnin, niin ne päivän loput tunnit kuluvatkin näiden uusien asioiden sulatteluun! :)





Täällä on arkeiltu, juhlittu ja ihmetelty hupenevaa valoa!
Suinkaan en tätä uutta mukavaa harrastusta  ole jättämässä, vaan tutustun kuvaamisen saloihin innokkaasti aina kun ehdin.

Mutta huh hei miten vähän valoa onkaan seuraavissa kuvissa.


Tämä peura on kummallinen esine. Aika ruma, halpa rihkama ja jo kertaalleen korjattu, eikä edes vanha, mutta jostain syystä tärkeä mulle. 



-J-