Talosanomiin

Jatkan täällä, www.talosanomat.fi, tulehan sinäkin! 

Eteisessä

Olemme yhä tyytyväisiä eteisratkaisuun, jossa kaikki kiintokalusteet ja kaapit jätettiin pois. Tosin älkää kysykö tyytyväisyyttä marraskuun lopussa, kun roudaan kuraisia kenkiä hikihatussa arkieteiseen. Kenen lapset muka kulkevat sen järkevämmän eteisen kautta, jos valittavissa on lyhyempikin reitti? Ja kyllä, olen lukinnut paraatioven siinä toivossa, että kulku siirtyisi oikealle ovelle. Ovikelloparka ja äidinkorvaparka. 

Miehen puvuntakki näyttää ihan siltä, että se on todella tehnyt täyden työpäivän.

Inventaario

Muutimme uuteen kotiin pari vuotta sitten. Ai että minulla onkin ikävä tuota avaruutta ja tyhjyyttä, kun osa tavaroista oli vielä laatikoissaan.  Ja minähän väitän olevani minimalisti, siihen nähden osaan täyttää  tyhjän tilan aika lahjakkaasti. 

(Huh,muuten mitä sumeita pokkarikuvia)

Vaikka koti muuttuukin kodiksi todenteolla vasta sitten, kun siellä asutaan ja eletään, voisin silti nämä  kuvat kädessäni tehdä pientä inventaariota. Jospa kaivaisin ne samat laatikot esille ja pistää osan tavaroista talteen. 

Niin ja tämä iskee joka kevät. 

Arjen luksusta

Perjantaina, napakassa pakkasessa tehdyn lenkin jälkeen tuntui luksukselta availla postilaatikkoon ilmestynyt  talven lempein ja lämpimin paketti. 100 % alpakan villaa ja legginssityttö kiittää! 

Nämä kotimaista käsityötä olevat ihanuudet löytyvät täältä!

Kiiku ja keinu

Monta keinua sitä pitää ihmisen lapsella ollakin.

Haaveilua

                                       

Näissä on Sitä Jotain.

Pöytä &Tradition Hoof, kuva finishdesignshop, Lamppu tietenkin jielde, kuva napattu googlesta.

Pedanttia petausta

Joka aamuhan sänky näyttää lapsukaisen jäljiltä tältä, siis eikö teillä?

Uuden vuoden uudet tuulet

Kuinkas se joulu noin nopeasti menikään.Joku osa minusta haluaisi vielä kovasti käpertyä kirjan kanssa kuusen alle vaikka toisaalta uudet tuulet  jo houkuttelevasti ilmassa tuoksuvatkin.

Höperyys

Minimalistin valtaa joka joulu posketon askarteluvimma. Mutta mitenkä tuntuu välillä, että kauneimpia nuo materiaalit ovat kuitenkin tuossa hyllyllä alkuperäismuodossaan.

Tervatonttu

Sen verran voimakas on tuoksu, että toistaiseksi on majaillut terassilla, jospa pääsisi jouluna hetkeksi saunaan lämpimään.

Lasten joulua

Siihen malliin hupenevat tikkunekut, että voipi olla jouluna kuusi pelkällä tähdellä.

Punainen tulee takaisin jouluun lasten myötä ja hyvä niin! :)

Ihana Talvi

Ihana ihana kun on  Oikea talvi. Empä olis uskonut näin sanovani *hattua mutustellen*..

Kaupankäyntiä

Joistakin jutuista vain tietää tykkäävänsä aina, näitä valaisimia ihailin jo kauan ennen kuin kotiin ensimmäinen hankittiin! 

Näihin valaisimiin liittyy tarina, jossa Italian poliisikin pääsi osalliseksi  nettikauppahässäkkään.  Kumma kyllä loppujen lopuksi, useamman kuukauden odottelun, hakkeroinnin ja poliisin hälyttämisen jälkeen paketti saapui kotiovelle. Olin muuten varma avatessani pakettia, että vähintäänkin pommi sieltä löytyy, sen verra kipakka oli viestien sävy näiden kaupparatsujen kanssa.

Artek

Sukupolvelta toiselle. Näistä hyllyistä itse aikoinaan valitsin Katto Kassisen, Peppi Pitkätossun tai Maija Poppasen..useimmiten kuitenkin Kardemumman kaupungissa, jonka kiikutin ensimmäiselle, joka malttoi istahtaa ja lukea luvun tai pari innokkaalle kuuntelijalle.

Nyt nämä samat omassa olohuoneessa, se tuntuu jotenkin hienolta, että jotkut asiat todella toimivat näin. Tässäkin yksi syy, luulen, rakkauteeni hyvää suunnittelua ja muotoilua kohtaan!

Näin, tai sittenkin näin..

Nämät teippailut on siitäkin niin mainioita, että niitä voi omien fiiliksien mukaan  vähän väliä muokkailla uuteen uskoon. Ja tämän rouvan tuntien, niitäkin fiiliksiä toisinaan tulee.

Teippailtavana kanelikaupan ihanuuksia ja stillebenin posteri danskanmaalta muistona!

Vähän valoa

Mutta tosissaankin Vähän. Ihana kuulaus kuitenkin pitkästä aikaa. Jotenkin tää marraskuun sävymaailma sopii mulle loistavasti. Harmaa, ruskea, hiekka, valkoinen ja ripaus vihreää.

Partyt

                         

Parhaat partyt on sellaiset, joiden jälkeen murusia ja muuta pientä löytyy  pöydän lisäksi jok' ikisen huonekalun alta. Virkistävän viikonlopun resepti ; läheisiä, aikaa, avattuja unelmia ja nam nam naposteltavaa.

Rymsteeraus

                               

Tällä termillä meidänkin taloudessa mies lempeästi nimittää ilmiötä, jota tapahtuu täällä kaiken aikaa. Pienet esineet ja toisinaan suuremmatkin vaihtavat paikkaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Sisustaminen on parhaimmillaan juuri sitä, että onnistuu luomaan yhä uusia kokonaisuuksia, joissa oma silmä lepää. Ja vakavaa puuhaahan se ei tietenkään ole, kuinka joku sellainen, josta käytetään sanaa rymsteeraus, voisikaan olla..

Siinä missä toinen tarttuu kirjaan, kutimeen tai kävelysauvoihin, minä nappaan kainaloon maljakon,purnukan ja kynttiläjalan ja alan luovaksi.

Ja valkoinen, siitä voisin kirjoittaa vaikka pienen kirjasen. Valkoisen käyttäminen ei suinkaan ole mielikuvituksen puutetta, niin kuin joskus kuulee sanottavan. Mikäpä väri antaisi niin paljon tilaa luovuudelle kuin valkoinen ja sen loputtomat eri sävyt?

Vähitellen

Vähitellen maljakko alkaa täyttyä joulukoristeista. Joka vuosi sinne  sekaan ilmestyy jotakin pientä uutta odottamaan joulua.

Aika

Se on jännittävä juttu, kun elämään tulee uusia asioita, jotka vievät päivästä useamman tunnin, niin ne päivän loput tunnit kuluvatkin näiden uusien asioiden sulatteluun! :)

Täällä on arkeiltu, juhlittu ja ihmetelty hupenevaa valoa!
Suinkaan en tätä uutta mukavaa harrastusta  ole jättämässä, vaan tutustun kuvaamisen saloihin innokkaasti aina kun ehdin.

Mutta huh hei miten vähän valoa onkaan seuraavissa kuvissa.

Tämä peura on kummallinen esine. Aika ruma, halpa rihkama ja jo kertaalleen korjattu, eikä edes vanha, mutta jostain syystä tärkeä mulle. 

-J-